Suomen ensimmäinen ilmastokanne jäi tutkimatta – mikä on niiden tulevaisuus Suomessa?

Kirjoitimme artikkelissamme vuoden 2022 lopulla, kuinka ympäristöjärjestöt Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto veivät valtioneuvoston ilmastotoimet korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) arvioitavaksi. Järjestöt tekivät hallintovalituksen valtioneuvoston 27.10.2022 tekemästä päätöksestä, jolla oli annettu ilmastovuosikertomus eduskunnalle. Ympäristöjärjestöjen mukaan valtioneuvoston olisi tullut reagoida hiilinielujen romahdukseen päättämällä ilmastotavoitteiden edellyttämistä lisätoimista ilmastovuosikertomuksen käsittelyn yhteydessä. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen ilmasto-oikeudenkäynti.

KHO jätti – melko odotetusti – valituksen tutkimatta kesäkuussa 2023 annetulla ratkaisulla (KHO 2023:62). Pääasiallisena perusteena oli, että valtioneuvoston ilmastovuosikertomus ei ollut valituskelpoinen päätös, eikä viranomaisen passiivisuudesta saa valittaa. Kyseessä oli äänestysratkaisu (3–2).  Vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta katsoivat, että kyseessä oli valituskelpoinen ratkaisu. Koska valituksen käsittely tyssäsi jo valituskelpoisen ratkaisun puuttumiseen, ei KHO pohtinut sitä, olisiko ympäristöjärjestöillä ollut valitusoikeus.  

KHO:n ratkaisun perusteluissa jätettiin kuitenkin auki mahdollisuus arvioida asiaa jatkossa toisin. KHO katsoi, että vastaavanlainen asia voisi tulla tuomioistuimen tutkittavaksi, jos valtioneuvoston menettely johtaisi lyhyellä aikavälillä (”tässä vaiheessa”) ilmastolain vastaiseen lopputulokseen tai valtioneuvoston tosiasiallinen toiminta osoittaisi, ettei sillä ole tarkoitusta tehdä asianmukaisia päätöksiä laissa edellytettyjen tavoitteiden ja velvoitteiden saavuttamiseksi riittävän nopealla aikataululla.

Suomen ilmastolain velvoitteet ja EU:n yritysvastuudirektiivin mahdolliset vaikutukset

Suomen ilmastolaissa säädetään tavoitteet ja puitteet Suomen ilmastopolitiikan suunnittelulle ja sen toteutumisen seurannalle. Lain mukaan Suomen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä muodostuu pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta, jonka valtioneuvosto hyväksyy kerran kymmenessä vuodessa, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta, jonka valtioneuvosto hyväksyy vähintään kerran vaalikaudessa sekä kansallisesta ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta, jotka valtioneuvosto hyväksyy vähintään joka toinen vaalikausi. Kuntien on laadittava tai päivitettävä ilmastosuunnitelma vähintään kerran valtuustokaudessa.

Ilmastolain mukaan Suomen tulee saavuttaa ilmastopäästöjen ja nielujen tasapaino eli niin kutsuttu hiilineutraalius vuonna 2035. Tavoite pohjautuu Suomen ilmastopaneelin suosituksiin, ohjaa pitkäjänteisyyteen ja velvoittaa yli vaalikausien.

Vuonna 2022 voimaan astunut ilmastolaki ei sisältänyt muutoksenhakua koskevaa sääntelyä. Oikeusturvan edistämiseksi ja oikeusepävarmuuden vähentämiseksi ilmastolakia onkin vuonna 2023 muutettu kattamaan myös muutoksenhaku.

Ilmastolain mukaan ilmastopolitiikan suunnitelmaa koskevasta valtioneuvoston päätöksestä on valitusoikeus hallintotuomioistuimeen. Valitusoikeus on sillä, jonka oikeutta, velvollisuutta tai etua ilmastonmuutoksen tai sen hillitsemisen vaikutukset tai siihen sopeutuminen voivat erityisellä tavalla koskea ja edellä tarkoitettujen henkilöiden etuja sääntöjensä mukaan edustavalla valtakunnallisella rekisteröidyllä yhdistyksellä tai, jos ilmastonmuutoksen tai sen hillitsemisen vaikutukset tai siihen sopeutuminen voivat erityisellä tavalla koskea maan tiettyä aluetta tai sen osaa, vastaavanlaisella paikallisella tai alueellisella yhdistyksellä sekä sellaisella valtakunnallisella rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on luonnon-, terveyden- tai ympäristönsuojelun edistäminen, saamelaiskäräjillä, kolttien kyläkokouksella, maakunnan liitolla sekä tietyillä viranomaisilla. Muutoksenhakuun kunnallisen viranomaisen päätöksestä sovelletaan kuntalakia.   

Ilmastolaki on nyt avannut uusia mahdollisuuksia valittaa ilmastopolitiikan suunnitelmista ja päätöksistä. Jos valtioneuvosto ei kuitenkaan tee sanotun laisia päätöksiä, ei valitusoikeutta ole jatkossakaan. Viranomaisen passiivisuus ei siten ilmastolain uudistettujen muutoksenhakusäännösten perusteella edelleenkään mahdollista puuttumista asiaan valitusteitse.  

Lopullista hyväksyntää odottavan EU:n ns. yritysvastuudirektiiviehdotuksen mukaan sen soveltamisalan piirissä olevien yritysten on tehtävä siirtymäsuunnitelma sen varmistamiseksi, että niiden liiketoimintamalli ja strategia ovat yhteensopivia Pariisin ilmastosopimuksen ja 1,5 celsiusasteen ilmastotavoitteen kanssa sekä kestävään talouteen siirtymisen ja ilmastoneutraaliuden saavuttamisen kanssa. Suunnitelmassa tulisi yksilöidä ilmastotavoitteet keskipitkällä aikavälillä, olennaiset osallisuudet hiileen, öljyyn ja kaasuun liittyviin toimintoihin sekä tunnistetut hiilidioksidipäästöjen vähentämiskeinot. Lisäksi siinä tulisi antaa selvitys siirtymäsuunnitelman investoinneista ja rahoituksesta sekä kuvaus hallinto-, johto- ja valvontaelinten asemasta suunnitelmassa.

Direktiiviehdotuksen mukaan siirtymäsuunnitelmaa koskevista laiminlyönneistä ei voi joutua siviilioikeudelliseen vastuuseen. Direktiiviehdotuksen aiemmat versiot sisälsivät myös velvoitteen yrityksen johdon kannustinten sitomiseen suunnitelman täytäntöönpanoon, mutta tämä ei enää sisälly ehdotuksen viimeisimpään ja parlamentin äänestykseen muutaman viikon kuluessa menevään ehdotukseen.

EIT:n merkittävä päätös liittyen ilmasto-oikeudenkäynteihin

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi 9.4.2024 Sveitsille merkittävän ilmasto-oikeudenkäyntejä koskevan langettavan ratkaisun, jolla saattaa olla vaikutusta myös Suomen kannalta (Verein KlimaSeniorinnen Schweiz and Others vs. Switzerland).

Sveitsiläinen iäkkäiden naisten kansalaisjärjestö katsoi, että Sveitsin viranomaiset eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimiin ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi. Kansalaisjärjestön ja neljän yksityishenkilön asiaa koskevat vaatimukset olivat kansallisissa viranomaisissa ja tuomioistuimissa jätetty tutkimatta sillä perusteella, että Sveitsin valtion ilmastotoimien tai niiden puuttumisen, ei voitu katsoa kohdistuvan erityisesti tiettyihin henkilöihin vaan väestöön yleisesti. Valituksen ei myöskään katsottu kohdistuneen valtion tai viranomaisen konkreettiseen ratkaisuun tai toimeen, vaan kyseessä katsottiin olevan poliittinen vaikuttamisyritys lainsäädännön muuttamiseksi. Kyseessä oli siis erityisesti asialegitimaation ja valituskelpoisen ratkaisun puuttumiseen liittyvä ongelma.  

EIT kuitenkin katsoi, etteivät sveitsiläiset tuomioistuimet olleet esittäneet riittäviä perusteita sille, miksi valitukset oli jätetty tutkimatta. Sveitsin katsottiin rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin).

EIT:n ratkaisussa esitellään yleiset oikeusohjeet, jotka tulee huomioida ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa. Koska kyse ei ole tietystä lähteestä aiheutuvasta ympäristöongelmasta, vaan globaalista ongelmasta, arvioidaan syy-yhteyttä eri tavalla kuin perinteisesti on tehty ympäristöön liittyvissä asioissa. Asialla on vaikutusta sen arviointiin, kuka on uhri ja mitkä valtion velvollisuudet ovat.

• EIT katsoo ilmastonmuutoksen olemassaolon tosiasiaksi, joka uhkaa ihmisoikeuksia. EIT katsoo myös, että valtiot ovat asiasta tietoisia ja kyvykkäitä tekemään sellaisia toimenpiteitä, että lämpötilan nousu rajoittuu 1,5 celsiusasteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. EIT katsoo, että nykyiset toimenpiteet ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi eivät ole riittäviä tavoitteen saavuttamiseksi.  
• EIT hyväksyy, että voittoa tavoittelematon järjestö tai yhdistys, joka edustaa henkilöitä, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa tai voi vaikuttaa, voi olla uhrin asemassa.

EIT:n mukaan valtiolla on velvollisuus tehdä toimenpiteitä, joilla voidaan hillitä ilmaston lämpenemistä, joka uhkaa ihmisoikeuksia. EIT totesi, ettei Sveitsi ollut noudattanut ilmastonmuutosta koskevan yleissopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan. Sveitsin viranomaiset eivät olleet toimineet ajoissa ja asianmukaisesti asiaankuuluvaa lainsäädäntöä ja toimenpiteitä laadittaessa ja täytäntöön pantaessa, minkä lisäksi kansalaisjärjestöltä oli aiheettomasti evätty asialegitimaatio. 

Ilmasto-oikeudenkäyntien tulevaisuus Suomessa

Suomessa oikeudenkäynnit ovat vaikuttamiskeinona jälkikäteisiä ja reaktiivisia, jolloin strategiselle litigaatiolle – joita ilmasto-oikeudenkäynnit usein ovat – ei yleensä ole otollista maaperää. Monet eurooppalaisista ilmastokanteista ovat olleet perustuslaillisia tai hallinto-oikeudellisia. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, eikä perusoikeuskysymyksiä käsitellä ilman yhteyttä konkreettiseen oikeussuhteeseen, jolloin myös kysymykset asialegitimaatiosta voivat olla ongelmallisia. Lisäksi ilmastonmuutoksen torjunta on koostunut Suomessa yleensä päätöksistä, jotka eivät ole valituskelpoisia. Muun muassa näiden syiden vuoksi mahdollisuudet nostaa ilmastokanteita ovat Suomessa rajalliset.

EIT:n tuoreen ratkaisun määrittämät oikeusohjeet saattavat muuttaa tilannetta valtioon kohdistuvien kanteiden osalta. Myös valtion toimimattomuuteen saattaa olla mahdollista puuttua ja kansalaisjärjestöillä voi olla asialegitimaatio viedä tämä toimimattomuus tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Yritysvastuudirektiiviehdotuksen mahdollinen voimaantulo ja implementointi nykymuodossaan sen sijaan tarkoittaa, että yrityksiin kohdistuvia suoranaisia ilmastokanteita ei Suomessa todennäköisesti edelleenkään tulla näkemään.  

Juridinen tuki ESG-riskien selvittämiseksi on toisinaan tarpeen. Ota yhteyttä, jos tarvitset juridista tukea tai konsultaatiota ongelmatilanteen arvioinnissa ja ratkaisussa.