Sitoumus yrityskaupan ratkaisijana

Valtaosa Suomessa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV) ilmoitettavista yrityskaupoista hyväksytään sellaisinaan ensimmäisen vaiheen käsittelyn aikana. On lisäksi mahdollista, että kauppa hyväksytään sellaisenaan vielä käsittelyn toisessa vaiheessa. Niissä melko harvoissa tapauksissa, joissa KKV tutkintansa aikana katsoo yrityskaupan johtavan olennaiseen kilpailun estymiseen, vaihtoehtoina yrityskaupan hyväksymiseksi ovat joko sitoumusratkaisun löytäminen KKV:n käsittelymääräaikojen puitteissa tai se, että kauppaa käsitellään markkinaoikeudessa KKV:n tekemän kieltoesityksen seurauksena.

Olemme koonneet alle tiiviin tietopaketin sitoumuksista ja käytännön vinkkejä onnistuneisiin sitoumusratkaisuihin.

Onnistunut sitoumusratkaisu vauhdittaa yrityskaupan hyväksymistä

Suunniteltaessa yrityskauppaa on selvitettävä, onko järjestely ilmoitettava KKV:lle (tai muulle kilpailuviranomaiselle). Ilmoitettavien yrityskauppojen osalta kannattaa myös etukäteen arvioida, onko kauppa hyväksyttävissä sellaisenaan vaiko vain sitoumuksilla. Näillä seikoilla on suuri merkitys kaupan ration, kaupan ehtojen ja ylipäätään kaupan toteutuskelpoisuuden kannalta. Huolellinen ennakkoarvio myös edesauttaa yrityskauppaprosessin ennakointia ja näin voidaan ainakin pyrkiä nopeuttamaan kaupan viranomaiskäsittelyä. 

Sitoumusratkaisun pohtiminen tulee ajankohtaiseksi viimeistään silloin, jos KKV tutkintansa aikana tunnistaa kaupasta aiheutuvan niin vakavia kilpailuongelmia, että ne olennaisesti estävät tehokasta kilpailua yhdellä tai useammalla markkinalla. Kilpailulain 25 §:n mukaan sitoumukset ovat ensisijainen tapa ratkaista KKV:lle ilmoitetusta yrityskaupasta aiheutuvat kilpailuongelmat ja vasta toissijaisesti kauppa voidaan kieltää kokonaan. KKV:n tulee hyväksyä yrityskauppa ehdollisena, mikäli kilpailuongelmat voidaan välttää ehdotetuilla sitoumuksilla. 

Näin ollen aikaisessa vaiheessa esitetty sitoumusehdotus yleensä nopeuttaa haastavan yrityskaupan viranomaiskäsittelyä. Lisäksi KKV:n tutkinnan aikana saavutetulla sitoumusratkaisulla vältetään mahdollisesti lopputulokseltaan epävarma ja yrityskauppaprosessin kestoa pitkittävä markkinaoikeusprosessi.[1] On kuitenkin huomattava, että markkinaoikeus ei ole sidottu KKV:n esitykseen kieltää kauppa, vaan tekee asiasta oman arvionsa.

Sitoumukset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään:

1) yrityskaupan osapuolen olemassa olevan liiketoiminnan, sen osan tai tiettyjen omaisuuserien myynti (luovutussitoumukset eli divestoinnit) ja

2) sitoumukset, jotka sääntelevät yrityskaupan osapuolten tulevaa käyttäytymistä markkinoilla (käyttäytymissitoumukset).

Kilpailijoiden välisissä yrityskaupoissa lähtökohtaisesti vain rakenteellisia ratkaisuja eli luovutussitoumuksia pidetään riittävinä ratkaisuina. Muissa tapauksissa myös käyttäytymissitoumukset, kuten toimitusvelvoitteet tai palomuurivelvoitteet tietojen suojaamiseksi, voivat olla hyväksyttäviä. KKV:n julkaisemat ohjeet[2] antavat hyvän yleiskuvan sitoumuksista, mutta ne eivät luonnollisesti kata kaikkia mahdollisia yksityiskohtia, ja ohjeistuksista voidaan poiketa tapauskohtaisesti.

Perusedellytykset hyväksyttäville sitoumuksille

Sitoumukset laaditaan aina tapauskohtaisesti. Seuraavien perusedellytysten täyttyminen on keskeistä, kun arvioidaan esitettyjen sitoumusten hyväksyttävyyttä:

1. Kilpailuongelmien poistuminen kokonaisuudessaan: Sitoumusten tulee poistaa tunnistetut kilpailuongelmat kokonaisuudessaan. Sitoumuksilla on oltava konkreettinen vaikutus markkinoiden rakenteeseen tai toimintaan.
2. Selkeys ja käytännön toteutettavuus: Sitoumusten tulee olla selkeästi määriteltyjä ja käytännössä tehokkaasti täytäntöönpantavissa.
3. Tehokas valvonta: Esitettyjen sitoumusten tulee olla tehokkaasti valvottavissa ja siten, että mahdollisiin rikkomuksiin puuttuminen on mahdollista. 
4. Ei uusia kilpailuongelmia: Sitoumukset eivät luonnollisesti saa aiheuttaa uusia kilpailuongelmia markkinoilla.
   

Sitoumusneuvottelujen kulku

Sitoumusneuvottelut etenevät siten, että yrityskaupan ilmoittaja (tai joissakin tapauksissa kaupan molemmat osapuolet) esittää KKV:lle ehdotuksensa sitoumuksista. Käytännössä ilmoitusvelvollinen neuvottelee KKV:n kanssa ehtojen sisällöstä ennen varsinaisen ehdotuksen toimittamista KKV:lle. Ehdotuksen muodon ja tietovaatimusten osalta KKV noudattaa pitkälti komission määrämuotoisia (tieto)vaatimuksia, joskin kunkin yrityskaupan erityispiirteet vaikuttavat vaadittavien tietojen ja selvitysten laajuuteen. Varsinaisen sitoumusehdotuksen lisäksi ilmoittajan on toimitettava KKV:lle yksityiskohtainen kuvaus sitoumusten kohteena olevista liiketoiminnoista tai muista ehdotettavista toimenpiteistä sekä arvio sitoumusten toteuttamisen markkinavaikutuksista ja perustelut sitoumusten soveltuvuudesta havaittujen kilpailuongelmien poistamiseen.

Kuten edellä totesimme, aikaisessa vaiheessa esitetty sitoumusehdotus voi nopeuttaa yrityskaupan käsittelyä silloin, kun riskinä on kaupan kieltäminen. Mikäli sitoumusehdotus esitetään vasta yrityskaupan käsittelymääräajan lopussa, voi KKV hakea markkinaoikeudelta pidennystä yrityskaupan käsittelymääräaikaan (korkeintaan 46 työpäivää) tai mikäli lisäaikaa ei ole enää haettavissa, voi KKV jättää ehdotuksen arvioimatta ja tehdä kaupasta kieltoesityksen markkinaoikeudelle.

Sitoumusehdotuksen saatuaan KKV arvioi edellä listattujen sitoumusten perusedellytysten toteutumista sekä arvioi niiden vaikutusta suhteessa tunnistamiinsa kilpailuongelmiin. KKV arvioi myös sitoumusten toteuttamiskelpoisuutta ja vaikutuksia markkinoihin myös kolmansien osapuolten, kuten kilpailijoiden ja asiakkaiden, näkökulmasta. Käytännössä tämä tehdään kyseisten toimijoiden markkinakuulemisen kautta saadun palautteen perusteella.

Huolellisestikin valmisteltu sitoumusehdotus edellyttää tyypillisesti KKV:n kanssa useamman kierroksen neuvottelua ja sitoumusratkaisun yksityiskohdista keskustelemista. Tämän vuoksi korostamme ennakollisen arvioinnin merkitystä ja suosittelemme, että sitoumusehdotuksen valmistelu aloitetaan hyvissä ajoin.

On myös huomioitava, että luovutettaessa liiketoimintaa tai sen osaa KKV:n tulee myös hyväksyä ostajakandidaatti tällaiselle luovutukselle. Sopivan ostajan löytyminen voidaan käytännössä varmistaa kahdella eri tavalla. Tavanomaisempi tapa on etukäteisostajaan perustuva ratkaisu (ns. up-front-buyer -ratkaisu). Siinä ehdollisesti hyväksytty yrityskauppa voidaan panna täytäntöön vasta kun luovutuksesta on tehty sitova sopimus KKV:n hyväksymän ostajan kanssa. Toinen, harvemmin käytetty vaihtoehto on, että sopivan osapuolen kanssa tehdään sopimus divestoitavan liiketoiminnan luovutuksesta jo KKV:n käsittelyn aikana (ns. fix-it-first -ratkaisu). 

Sitoumusten noudattamisen valvontaa varten määrätään lisäksi riippumaton asiantuntija, jonka tehtävä voi kestää useitakin vuosia ehdollisen yrityskauppapäätöksen jälkeen. 

Lopuksi

Sitoumukset ovat tehokas keino varmistaa, että yrityskaupat eivät estä tehokasta kilpailua markkinoilla. Huolellinen valmistautuminen ja sitoumusten tarpeen sekä toteutettavuuden arvioiminen riittävän aikaisessa vaiheessa nopeuttavat yrityskaupan hyväksymistä, jos riskinä on, ettei KKV hyväksy kauppaa sellaisenaan. Samalla voidaan säästää merkittävästi yrityskaupan osapuolten aikaa ja resursseja, kun kaupan toteuttaminen ehdollisena voidaan varmistaa ja välttää asian siirtyminen markkinaoikeuden tutkittavaksi. 

Neuvomme säännöllisesti erilaisia yrityksiä ja yhteisöjä yrityskauppamenettelyissä mukaan lukien haastavissa sitoumuksia koskevissa kysymyksissä. Ota yhteyttä, mikäli tarvitsette juridista tukea edellä mainituissa tai muissa kilpailuoikeuteen liittyvissä kysymyksissä.