Paikalliset työehdot ja Vincitin esimerkki: Mitä uutta?
Työmarkkinoilla on viime aikoina keskusteltu Vincit Oyj:n tammikuussa käyttöön ottamista paikallisista työehdoista, jotka perustuvat työntekijöiden ja ammattiliiton kanssa käytyihin neuvotteluihin yhtiön omasta työehtosopimuksesta. Ilmoitus on herättänyt asiakkaidemme keskuudessa kysymyksiä, muun muassa siitä, miksi Vincitin ilmoitus on niin merkityksellinen. Kysymys on perusteltu: monilla aloilla, joilla ei ole yleissitovaksi vahvistettua työehtosopimusta, työnantajilla on ollut jo pitkään käytössä henkilöstöoppaita tai vastaavia ohjeistuksia työsuhteen ehtojen määrittelyyn. Mikä siis tekee Vincitin tapauksesta poikkeuksellisen?
Vincitin tilanteessa huomiota on kiinnitetty ennen kaikkea prosessiin. Yrityskohtaisen työehtosopimuksen neuvottelut kariutuivat liiton kanssa palkkaratkaisuun. Sen sijaan, että neuvottelujen tulokset olisi jätetty unohduksiin, päätti Vincit ottaa ne soveltuvin osin käyttöön. Yritys määritteli työnjohto-oikeutensa nojalla paikalliset työehdot, jotka laadittiin yhteistyössä henkilöstön kanssa. Tämä yhteistoimintaa korostava lähestymistapa ja avoin ulkoinen viestintä lisäsivät asian saamaa huomiota.
Ammattiliitto osallistui myös julkisuudessa käytyyn keskusteluun, ja kanta oli odotetusti kriittinen. Työehtosopimukset ovat liitoille keskeinen työkalu jäsentensä etujen turvaamiseen, eikä yrityskohtainen työehtosopimus tee tässä poikkeusta. Vincitin esimerkki voikin luoda painetta tuleviin yrityskohtaisiin työehtosopimusneuvotteluihin: jos ammattiliittojen kanssa ei löydetä yhteistä säveltä, saattaa työnantaja seurata Vincitin esimerkkiä ja määritellä työsuhteen ehdot itse – toki silloinkin aina lain asettamissa rajoissa.
Palataan alkuperäiseen kysymykseen: Mitä uutta tässä kokonaisuudessa oikeastaan oli? Työoikeusjuristin näkökulmasta ei mitään erityisen mullistavaa. Henkilöstöopas tai muu sisäinen ohjeistus on vakiintunut tapa määritellä työsuhteen ehdot silloin, kun TES ei sido työnantajaa. Silti kaikki eivät käytä tätä mahdollisuutta. Miksi? Syitä voi olla useita:
- Valmiiden raamien arvostus: Valtakunnallinen työehtosopimus antaa valmiit toimintaohjeet ilman, että kaikkea tarvitsee määritellä itse. Tämä voi vähentää hallinnollista taakkaa ja säästää resursseja.
- Paikallisen sopimisen joustavuus: Työnantaja voi nähdä työehtosopimuksen tarjoamat paikallisen sopimisen mahdollisuudet riittävänä keinona lisätä yrityskohtaisuutta ilman tarvetta laajempiin yrityskohtaisiin ratkaisuihin.
- Työrauha: Ainoastaan työehtosopimus tarjoaa turvaa työtaistelutoimilta sopimuskauden aikana, mikä voi olla erityisesti lakkoherkillä aloilla tärkeää.
- Yhdessä sopiminen: Omien työntekijöiden ja ammattiliiton kanssa yhdessä solmittu työehtosopimus voi olla yritykselle merkittävä kilpailu- ja houkuttelutekijä.
Vincitin esimerkki on hyvä muistutus siitä, että työnantajalla on useita vaihtoehtoja määritellä henkilöstöä koskevat pelisäännöt ja lisätä yrityskohtaisuutta työehdoissa. Valinta työehtosopimuksen – oli se sitten valtakunnallinen tai yrityskohtainen – ja henkilöstöoppaan välillä riippuu lopulta siitä, mitä yritys ja työntekijät pitävät parhaana tapana rakentaa yrityksen tarpeita vastaavat, reilut ja toimivat työehdot. Keskeistä on muistaa, että kestävin lopputulos syntyy harvoin pelkästä yksipuolisesta päätöksenteosta – vuoropuhelu, avoimuus ja molemminpuolinen luottamus ovat työehtojen kehittämisessä avainasemassa. Tämänkin osalta Vincit vaikuttaisi ulkoapäin tarkasteltuna oivalta esimerkiltä.
Ota yhteyttä, jos yrityksenne tarvitsee juridista neuvontaa paikalliseen sopimiseen tai muihin työoikeudellisiin kysymyksiin liittyen.
